Meillä on oikein ihana VAU <3
Vauva sitten tuli ja syntyi. :) Nyt on meillä oma pienokainen jo melkein kaksi viikkoa ollut elämää sulostuttamassa. Seuraavaksi voisin vähän tarinoida siitä miten herra tähän maailmaan putkahti..
Tiistaiaamulla 13.7 heräsin puoli kuuden aikaan supistuksiin. Ei tehnyt pahasti kipeää, mutta noin viidentoista minuutin välein tuli polttoja. No eipä siinä mitään, heitin grammasen Paratabsin huiviin tosin mitään hyötyä siitä ei kyllä ollut... Murun kanssa keiteltiin kahvia ja istuskeltiin pelailemassa ja touhuilemassa melkein puolille päiville asti.
Katseltiin siinä sitten leffoja, syötiin, yritettiin kaikenlaista keksiä. Mä siinä ohimennen imuroinkin. Supistuksia tuli n.10 minuutin välein. Soittelin jossain välissä Kättärille neuvoja ja he käskivät lähteä sinne päin kun on tosissaan kaksi tuntia tullut suppareita 5 min välein. Eipä siis muuta kuin odottelua.
Iltakin saapui ja laitettiin vanhaa James Bondia pyörimään, unta odotellen. Puolenyön jälkeen aloin kännykän kanssa kellottamaan supistuksia. Alkoi tekemään jo perkeleen kipeää. Neljäntoista supparin jälkeen katselinkin aikoja jo vähän epätoivoisena. 10min, 4min, 5min, 7min, 12min... Ei siis edelleenkään säännöllistymässä. :) Kivut alkoi olemaan jo niiiiin perkeleelliset, että muru sitten sai mut vihdoin yöllä neljän maissa soittamaan Kättärille, että myö kuule tullaan nyt sinne!
Pakkailtiin viimisetkin kamat ja perillä oltiin sitten noin 20 vaille viis. Meidät ohjattiin seurantahuoneeseen ja pistettiin käyrille. Kätilö oli vähän skeptinen, kun supistukset ei sitten tulleetkaan viiden minuutin välein ja voivoi.. "Voipi olla, että teidän kotiin vielä laitetaan" Meinasi oikeasti jo epätoivo iskeä. No tsekkasipa sitten kohdunsuun joka olikin jo viitisen senttiä auki. Sainkin siirtyä "synnytyssaliin".
Siellä taas käyrille ja pääsin vihdoin tutustumaan ilokaasuun! Aivan taivaaaallinen keksintö. Vei kyllä kivut mahtavasti pois ja muutenkin olo tuli mukavaksi. :) Vuoroon tullut kätilö siinä sitten kyselikin, että miten kestin kotona näin pitkään... Nooo, soittelin kyllä aikasemmin mutta ettepä mua tänne vielä huolineet.. :D No ihan nyt noin en vastannut, vaikka mieli teki..
Suostuinpa sitten aquarakkuloitakin kokeilemaan. Alaselkään laitettiin viisi ja ne auttoivat todella hyvin. Alavatsallekin vielä koitettiin, kuusi pistettiin ja niistä ei juurikaan apua irronnut. Laittaminen sattui muuten aivan saatanan paljon!!
No.. Alkoipa kätilökin sitten vähän jo huolestua, kun vaavan sydänäänet alkoivat aina laskemaan, kun supparia tuli (laskivat itseasiassa jo seurantahuoneessa ekan kerran muttei siihen vielä kiinnitetty juurikaan huomiota). Melkein neljäänkymppiin taisivat jo jossain vaiheessa laskea. Kyllä se pulssi sieltä aina supparin jälkeen nousi normaaliksi, mutta mitä pidemmälle päästiin sen hitaammin sieltä aina noustiin takaisin.. Lääkäri kävi jossain vaiheessa tsekkaamassa tilanteen ja kaikki kuulemma oli ihan ok.
Kahdeksan jälkeen aamulla puhkaistiin sitten kalvot, laitettiin epiduraali (ilokaasu ei enää auttanut kunnolla suppareihin) ja oksitosiini. Epiduraali ei sitten tehonnutkaan yhdellä annoksella, joten lekuri tuli pumppaamaan vielä toisen satsin. Puoli kymmenen aikaan kätilö teki taas kohdunsuutsekkauksen ja 10 senttiä oltiinkin sitten jo auki! Ponnistamaan saatiin siis heti alkaa, kun vaan puudutus antaisi myöten. No siinä olikin sitten odottelua, että se kahden satsin epi alkaa helpottamaan. Epiduraalista siis ei juurikaan mun kohdalla apua ollut. Jos olisin tunnin jaksanut vielä kaasulla mennä niin oliskin saanut jo alkaa aikaisemmin ponnailemaan.. niin ja oikealle puolelle se puudutus ei oikein muutenkaan tehonnut.
Vauvan sydänäänetkin alkoi jo menemään aina huonompaan suuntaan supparien aikana. Hieman siinä harjoitusponnistuksia tein ja huolissani kuuntelin pikkuisen sydäntä.
Lopulta puoli kahdentoista aikaan sain luvan alkaa ponnistamaan, sydänäänet kun katosivat välillä jo kokonaan. Alkoi kyllä huolestuttamaan itseäänkin jo todenteolla. :( Kätilö kertoi, että jos ei vauvaa suht nopeaan maailmaan saada niin tarvitaan imukuppia ja lääkäria avuksi. No aloitin ponnistamisen. Kuulin kuinka sydänäänet heikkeni ja katosi melkein aina ponnistuksen aikana. Ponnistin sitten ihan todenteolla ja ajattelin, että mahdollisimman pian on saatava vauva maailmaan.
Jossain vaiheessa näin jalkovälissä viuhahtavan veitsen ja puudutuspiikin ja näin parhaaksi laittaa simmut kiinni. Muru oli ihan lähellä koko ajan ja piti mua kädestä kiinni. <3 Jossain vaiheessa muistan kätilön sanoneen, että jos ei nyt synny niin tarvitaan imukuppi ja lekuri. Keskityin täysin ponnistamiseen ja vihdoin tunsinkin kuinka vauva putkahti maailmaan. Parka oli ihan sininen, napanuora oli kiertynyt tosi tiukasti pään ympärille ja vielä molempien jalkojen + toisen nilkan ympärille. Onneksi kätilö sai nopeasti autettua ja ensimmäinen rääkäisykin sieltä tuli. Vauva nostettiin masun päälle. Kyynel siinä pääsi. Äitiltä ja isiltä molemmilta. <3 Ehdittiin kuitenkin säihkätää aika pahasti jo.. Onneksi turhaan kuitenkin! Apgarit 8, yksi meni väristä ja toinen ärtyvyydestä. Mitat 3090g ja 50cm. Pipo 34cm.
Onneksi poika virkosi heti ja siinä sitten oltiin onnelisina koko perhe.
Väliliha tosissaan leikeltiin, että saatiin vauva nopeammin maailmaan. Ponnistus ei kuitenkaan kestänyt, kun 20 minuuttia ja tosi positiivinen kokemus oli koko synnytys kaikenkaikkiaan. Pahimmat kivut koin kotona suppareiden kanssa.
Osastolle päästiinkin sitten koko perhe pari tuntia synnytyksestä. Perhehuone saatiin onneksi ja siellä sitten harjoiteltiinkin lauantaihin asti vauva-arkea. :)
Nyt sitten ollaan oltu kotona jo reilu viikko ja kyllä tuo meidän pikkumies on sitten niiiiin hurmaava. Eipä paljon ole tullut nukuttua, eikä itse syötyäkään aina kun ei aika tunnu riittävän.. Mutta kaikenkaikkiaan olo on kyllä maailman onnellisin.. <3
Palailen taas, paremmalla ajalla..! Vauva kutsuu ->
Posted at 01:13 pm by Nyckelpiga
